tag:blogger.com,1999:blog-5076424379579933390.post6724436657914908484..comments2024-03-22T09:29:44.894+01:00Comments on Jotakin syötäväksi kelvotonta: Charlie Hebdo -erikoisnumero #24 (ja ilmaisunvapaudesta muutenkin)Gregoriushttp://www.blogger.com/profile/04549706476417889531noreply@blogger.comBlogger6125tag:blogger.com,1999:blog-5076424379579933390.post-87333397210150174432021-07-31T10:51:19.046+02:002021-07-31T10:51:19.046+02:00Tuossa samaistumisessa nousee pari erillistä piirr...Tuossa samaistumisessa nousee pari erillistä piirrettä, joiden eroa sietää tarkastella (ja eroon viittaavaa kirjaa luinkin juuri, bloggaan siitä kai piakkoin).<br /><br />Keskeinen pointti on että ihmiselämän kirjoa löytyy kulttuurissa esitettynä, kirjallisuus mukaanlukien: onhan se kummallista jos on mahdoton löytää kirjoista henkilöitä joilla on ominaisuus X, mikä se ominaisuus sitten onkin, ja tietysti mielellään jotenkin tolkullisesti kuvattuna. Ihminen on kuitenkin kokonaisuus ja jos jonkun ominaisuuden representaatiot ovat täysin kadoksissa tai jos niitä käsitellään vain ulkopuolisen pinnallisen stereotyyppisyyden kautta, niin kyllä se on häiritsevää (koska ei ne tuskat ja onnen hetketkään ole abstraktioita ja tyhjästä synny).<br />Tästä syystä monipuolisuus, monien äänien mahdollisuus kuulua on tärkeää.<br /><br />Mutta samalla jos lukija ei kykene samaistumaan yhtään muihin kuin sellaisiin henkilöihin joilla on ominaisuus X, niin kyllä se ongelma on silloin lukijassa itsessään, sisäistetyssä rasismissa, seksismissä tai vastaavassa.<br /><br />Samoin ajatus, että kokemus ominaisuudesta X olisi jotenkin täysin käsittämätön kenellekään muulle, on pahasti ongelmallinen, käytännössä siinä asetutaan apartheidin tielle, tai suoraan kielletään, että henkilöt joilla on ominaisuus X ovat ihmisiä (tai että he joilla ei ole ominaisuutta X ovat ihmisiä). <br />Suunnilleen riippumatta mikä se ominaisuus X on, koska sellaisia potentiaalisia joilla on huomattava merkitys elämään on paljon.<br /><br />Toki voi pohtia pystyykö ylipäänsä kukaan todella ymmärtämään ketään muuta, mutta jos sillä perusteella aletaan harjoittaa vaikkapa kirjallisuutta, niin silloin Marjatta voisi kirjoittaa vain sellaisia kirjoja joissa on yksinomaan Marjatta ja hänen klooninsa, eikä ketään muuta (ja ei ehkä edes niitä klooneja). Ja jos on mahdotonta ymmärtään ketään muuta, niin voiko sitten itseäänkään ymmärtää...<br />Tuolla periaatteella päädytään tilanteeseen jossa kirjallisuus ylipäänsä on mahdotonta. Tai itse asiassa koko ihmiselämä on mahdotonta. Gregoriushttps://www.blogger.com/profile/04549706476417889531noreply@blogger.comtag:blogger.com,1999:blog-5076424379579933390.post-74890451804655544982021-07-27T20:40:57.028+02:002021-07-27T20:40:57.028+02:00Miten minulla meni tämä sinun kirjoitus ohi! Aivan...Miten minulla meni tämä sinun kirjoitus ohi! Aivan loistavasti kiteytettyjä ajatuksia asioista, jotka vaivaavat itseäni kaiken aikaa.<br /><br />Tiellä apartheidiin...<br /><br />Viimeksi lukemassani esseekirjassa Suurteoksia hämmästelin sitä, että Koko Hubara kirjoitti, miten hän kaipaa samaistumista eikä saa sitä, koska kirjojen kirjoittajat tai niissä kuvatut ihmiset eivät ole hänen näköisiään. En ole koskaan ajatellut, että samaistuminen vaatisi samannäköisyyttä. Siksi en välitä myöskään siitä, ovatko kirjojen päähenkilöt naisia vai miehiä. Kirjan henkilöiden tuskiin ja ihmisenä olemisen vaikeuksiin sekä onnen hetkiinhän me samaistumme, emme ihonväriin.Marjatta Mentulahttps://www.blogger.com/profile/03925981197479544067noreply@blogger.comtag:blogger.com,1999:blog-5076424379579933390.post-28293884468415072422021-06-23T16:43:38.089+02:002021-06-23T16:43:38.089+02:00Jep, lehti pitää linjansa. En ole ennemmin juuri s...Jep, lehti pitää linjansa. En ole ennemmin juuri sitä lukenut (nähnyt toki) joten olin jopa hieman yllättynyt kuinka asiallisina teksteissä pysyttiin: toki otettiin kantaa ja poleemisestikin, mutta kirjoituksissa on kuitenkin substanssia (kaikesta en ollut samaa mieltä, joissain kohdissa sivuutettiin joitain relevantteja näkökulmia ja mahdollisuuksia, mutta sellaista se on).<br /><br />Ja erityisesti arvostin että tässä ei sidottu näkemyksiä heimoajatteluun, että mitä mieltä minun viiteryhmässäni kuuluu olla, ja jos ei jaa sitä mielipidettä kuuluu automaattisesti polarisaation toiseen laitaan (mitä olen nähnyt mm. niissä Krohnin kirjoituksen kritisoinneissa).<br />Charlie Hebdossa paheksutaan että vasemmistolaissensuuri mahdollistaa äärioikeiston näyttäytymisen sananvapauden puolustajina; Suomessa näköjään sananvapauden puolustaminen määrittää henkilön äärioikeistolaiseksi... Gregoriushttps://www.blogger.com/profile/04549706476417889531noreply@blogger.comtag:blogger.com,1999:blog-5076424379579933390.post-73956441497593134582021-06-23T11:15:37.659+02:002021-06-23T11:15:37.659+02:00On se vaan hienoa, että pystyt Charlie Hebdota suj...On se vaan hienoa, että pystyt Charlie Hebdota sujuvasti lukemaan ja täällä muillekin avaamaan. Tämän perusteella sanon, että lehti on edelleen lahjomattomasti sananvapauden asialla, teemat ovat polttavan ajankohtaisia ja keskustelut mielekiintoisia. Melkoista heiluriliikettä osoittaa keskustelu sananvapaudesta, kulttuurisesta omimisesta ja rasismista näinä päivinä. Moni asia saadaan käännettyä vastakohdakseen ja perusteltua kuitenkin oikeutetuksi.Leena Laurila https://www.blogger.com/profile/06556465872894744126noreply@blogger.comtag:blogger.com,1999:blog-5076424379579933390.post-68138973059075985202021-06-22T18:45:57.263+02:002021-06-22T18:45:57.263+02:00Käsitellä pitää ehkä vielä senkin jälkeen kun tois...Käsitellä pitää ehkä vielä senkin jälkeen kun toisin määrätään :)<br /><br />krohnin kirja on minultakin lukematta, joitain kommentteja olen nähnyt myös, ja joo...saattaa tietysti olla että Krohn argumentoi asiansa huonosti, mutta asiassa itsessään on kansainvälisesti ihan hyvässä seurassa (tuo yllä mainittu Chatterton oli omalta osaltaan vaikuttamassa Harper's Magazinessa julkaistussa avoimessa kirjeessä aiheesta, jonka allekirjoittajiin kuuluvat myös mm. Salman Rushdie, Margaret Atwood, Noam Chomsky, Gloria Steinem...)<br /><br />Mutta myönnän että olen kulttuurisesti jokseenkin kyllästynyt Yhdysvaltoihin, niin silmät kuin korvat ovat alkaneet aktiivisesti hakeutua muihin suuntiin.<br /><br />Päätoimittajalla on tietysti omat valtuutensa ja linjansa, mutta on tietysti outoa jos editointia harrastetaan sen kummemmin kommentoimatta tai lupia kysymättä (tai ehkä se on normikäytäntö, en tiedä, mutta moraalisesti ainakin se on outoa).Gregoriushttps://www.blogger.com/profile/04549706476417889531noreply@blogger.comtag:blogger.com,1999:blog-5076424379579933390.post-22548364759415854012021-06-22T15:33:46.288+02:002021-06-22T15:33:46.288+02:00Tietenkin voi - käsitellä aikakauslehtiä. Ja tiete...Tietenkin voi - käsitellä aikakauslehtiä. Ja tietenkin voi käsitellä sananvapautta. Tai pitää käsitellä - kunnes toisin "määrätään".<br /><br />Mielenkiintoisia asioita otat esille. Camusillahan oli jokin sellainen ajatus että sananvapaus toimii vasta sitten kun voin hyväksyä aidosti sellaisenkin mielipiteen julkaisemisen jonka sisällöstä olen täysin eri mieltä.<br /><br />Mutta voiko demokratian kumota esittämällä jatkuvasti kannanottoja, jotka lopulta todellakin johtavat demokratian kukistumiseen - sananvapauden työkalulla? Tähän ei kaiketi ole mitään täysin puhdasta vastausta.<br /><br />Olen silmäillyt Leena Krohnin uuden esseekokoelman arvosteluja (kirjaa en ole lukenut) ja pistää oikein silmään kuinka nuivasti siihen on suhtauduttu, nimenomaan cancelkulttuuria käsittelevien pohdintojen takia.<br /><br />Eräänlainen trendikäs älymystön konformismi meilläkin vallitsee, näemmä.<br /><br />Muuten olen hieman "järkyttyneessä" mielentilassa. Olen kirjoittanut 37 vuotta, jokaiseen numeroon, noin, Suomen dekkariseuran lehteen Ruumiin kulttuuri. Nyt lehdessä vaihtui päätoimittaja, joka "lupaa kysymättä" oli sensuroinut arvosteluistani niiden "persoonalliset" lauseet. Tyylini jota olen opetellut 50 vuotta. Eihän tämä ole iso juttu, mutta en kerta kaikkiaan voi kirjoittaa niin, että yritän arpoa sellaisia sanoja ja lauseita, jotka uusi päätoimittaja hyväksyy. Erehdyin myös ilmeisesti sohaisemaan vallitsevaa ja hyväksyttyä ajatusta nordic crimestä, eli kritisoin sen ylivaltaa. Kyösti Salovaarahttps://www.blogger.com/profile/17678948152544873985noreply@blogger.com